Kliininen kemia

Käsitteitä

Viiteväli diagnostiikassa

kuvastaa tulosten jakaumaa terveillä, väestöotoksen tuloksista yleensä 95 % on viitevälillä
viiteväliin vaikuttavat mm. ikä, sukupuoli, ravitsemus, paino, kellonaika, vuodenaika

Viitemuutosrajat seurannassa

määrittelee milloin kahden perättäisen tuloksen ero on niin suuri, että siihen todennäköisesti liittyy muutos potilaan terveydentilassa

Päätösraja seulonnassa

päätösrajaan vaikuttavat terveiden ja sairaiden viitejakauma sekä ennakkotodennäköisyys
Raja, jolloin toimenpiteillä katsotaan olevan vaikutusta

Sensitiivisyys

Kuvaa testin kykyä tunnistaa poikkeavat arvot, eli kuinka suuri osa tautitapauksista löytyy

Spesifisyys

Kuinka hyvin testi tunnistaa tapaukset oikein, väärät positiiviset

Anemiat

B-Hb

Viitealueen alaraja naisilla alle 117 g/l ja miehillä 134 g/l, lapsilla ikään suhteutettu
laskee: anemia, verenvuoto, raskaus
nousee: myeloproliferatiiviset sairaudet (polysytemia vera), hemoglobinopatiat

E-MCV (Mean Corpuscular Volume) punasolujen keskitilavuus

laskee: raudanpuuteanemia, joskus sekundaarianemia, talassemiat
nousee: kobalamiinin (B₁₂) tai foolihapon (B₉) puutos, hemolyysi, krooniset maksasairaudet, alkoholismi, lääkkeet, MDS ym.
maksasairaudessa MCV nousee, mutta MCH laskee- todellista suurempia arvoja: korkea Gluk tai Na, agglutinaatio

E-MCH (Mean Corpuscular Hemoglobin) punasolujen hemoglobiinin keskimassa

Anemian luokittelu hypo- normo- tai hyperkromiseksi

E-Retik

nuoria punasoluja, joissa on jäljellä ribosomaalista RNA:ta
voidaan määrittää verisolulaskijoilla RNA:han sitoutuvien väriaineiden avulla- sivelyvalmisteessa suurehkoja ja sinertäviä
nousee: verenvuodon ja hemolyysin jälkeen, anemian hoitovasteena, EPO
Nousu merkitsee punasolujen kiihtynyttä tuotantoa luuytimessä
Voidaan myös käyttää sytostaattihoitojen jälkeen seuratessa luuytimen toipumista

S-Ferrit

Elimistön rautavarastojen mittari

S-Tfr

Transferriinireseptori solujen pinnalla

Anemioiden selvittely ja luokittelu

1. Solukoon mukaan MCV
1. Syntymekanismin mukaan
Anemian perustutkimukset; TVK +T, E-Retik, Lasko, lisäselvittelyissä veren sivelyvalmiste ja B-Morfo

Raudanpuuteanemia

Tyypiltään mikrosyyttinen, hypokrominen anemia, MCV ja MCH matalat
S-Ferrit matala
S-TfR kompensatorisesti koholla
Yleisimmät syyt

kroonisen taudin anemia (= sekundaarianemia)

Erotusdiagnostiikka vaikeaa raudanpuuteanemiaan nähden
Normosyyttinen tai mikrosyyttinen anemia
S-Ferrit viitealueella tai koholla, TfR normaali
Yleisimmin liittyy krooniseen infektiosairauteen, reumaan, maligniteetteihin
Mekanismit; Rauta ja transferriini kertyvät aktivoituneihin makrofageihin

Lisäksi voi olla EPO:n erityksen tai vasteen häiriö, punasolujen lyhentynyt elinikä

Makrosyyttinen anemia

Megaloblastinen: B₁₂-puute, folaatin puute, MDS, DNA-synteesiä häiritsevä lääkitys
DNA-synteesin häiriöstä johtuvat leuko- ja trombosytopenia, hedelmättömyys, neuropatia- Normoblastinen: maksasairaudet, alkoholismi, retikulosytoosi, vakava hypotyreoosi, MDS jne.

Pernisiöösi anemia

autoimmuuni mahalaukun limakalvon atrofia (gastroskopiassa atrofinen korpusgastriitti)
oireet: anemia, polyneuropatia, dementia, muistihäiriöt, lievä ikterus
B12-Vit matala, leuko-/ neutropenia, hypersegmentoituneet neutrofiilit, trombosytopenia, LD (laktaattidehydrogenaasi) koholla, Bil lievästi koholla, luuydinaspiraatiossa megaloblastoideja muutoksia

B12-vitamiinin puute

Varastot suuret, puutoksen synty kestää vuosia
Imeytymiseen ohutsuolesta tarvitaan sitoutuminen mahan tuottamaan sisäiseen tekijään (intrinsic factoriin)
Etiologia mm.

Folaatin puute

Folaattivarasto riittää n. 4 kk, oireet kuin B₁₂-puutteessa mutta ilman neurologisia oireita
Etiologia

Hemolyyttiset anemiat

Perinnöllinen: sferosytoosi, Glu-6P-dehydrogenaasin puute, hemoglobinopatiat, talassemiat
Hankinnaiset: immuunihemolyyttinen anemia (punasolusiirto), lääkkeet (penisilliini i.v.), pilkkoutumishemolyysi (läppävika)
Diagnostiikka

Proteiinitutkimukset

S-Prot

Määrällisesti eniten vaikuttavat albumiini ja immunoglobuliinit
Nousu kuivumisessa ja infektioissa, seisten 10 % nousu
Lasku veren menetyksen ja proteiinisynteesihäiriöiden vuoksi, raskaus, nefroosi

S-CRP

Maksan syntetisoima akuutin faasin proteiini
Immuunipuolustus: sitoutuu bakteereihin, aktivoi komplementtia, stimuloi fagosytoosia
Nousu 6-8 tunnissa, kun bakteeri-infektio, tulehdusreaktio tai solutuhoa
Infektion tunnistus; bakteeri- vai virusinfektio, vaikeusasteen arviointi ja hoidon seuranta

S-CDT (carbohydrate deficient transferrin, desialotransferriini)

Alkoholin pitkäaikaiskäytön mittari, puoliintumisaika 15 vrk
Maksan kyky konjugoida transferriinia heikkenee- Ei sovi varhaisen suurkulutuksen toteamiseen, hidas nousu

S-Prot-Fr

Myelooman seulontatutkimus, paraproteinemian toteaminen

U-Prot, U-Alb

Liuskakoeseulonta U-KemSeul ensin, mikäli proteiineja virtsasta löytyy tehdään kokonasiproteiinien määritys U-Prot
Normaalisti siis ei mitattavaa määrää proteiinia!
Nefropatia
Mikroalbuminuria: ≥ 2/3 mittauksista nU-Alb 20-200 µg/min, verenpaineen nousutaipumus
yölevon 6 h aikana kerätty virtsa- Makroalbuminuria: nU-Alb > 200, verenpaine kohonnut
Nefroottinen oireyhtymä: dU-Prot > 3 g, S-Alb < 27 g/l, turvotukset, rasvametabolian häiriö
Munuaisten vajaatoiminta: GFR < 80 ml/min, loppuvaihe < 15 ml/min -> dialyysi

dU-Prot-Fr antaa viitteitä proteinurian tyypistä riippuen minkälaisia ja minkäkokoisia proteiineja

Li-Prot: meningiitti tai enkefaliitti, aivoverenvuoto, kasvaimet, rappeutumissairaudet

Se-Likvo-O: spesifisen betatransferriinin osoittaminen likvorivuodon toteamiseksi (kallonpohjan murtuma)

Li-Prot-Fr: oligoklonaalisten fraktioiden osoittaminen, MS-tauti

Punktionestetutkimukset

Nivelnesteen (Sy-), likvorin (Li-) ja pleuranesteen (Pf-) perustutkimus

Sisältää visuaalisen ja mikroskooppisen tutkimuksen; -Unäkö-O, -Eryt, -Kide-O, -Leuk, -Granul tai Pf-Diffi mikäli leukosyytit koholla

Nivelneste, Sy

Infektion/ kideartriitin poissulkuun
Purulentti artriitti, kihti ja nivelreuma keskeisimmät

Likvor, Li

Näyte lannepistolla, lumbaalipunktio
Aivo-veriesteen muutokset, aivoverenvuodot, infektiot, kasvaimet, trauma

Pleuraneste, Pf

Imunestevuoto tai –tukos, sydämen vajaatoiminta, hengenahdistus, rintapisto, kylkikipu

Askitesneste, As

Tulkinta

Mitä nestettä näyte on? -tutkimus, Se (Secretion)

Vuotoeritteen alkuperän selvittely
transudaatti/eksudaatti (veriplasmasuodos [sydämen vajaatoiminta esim.]/tulehdusneste)
virtsa/kudosneste
likvor/nenäerite
jne.- Kokoelma erilaisia kliinikemiallisia tutkimuksia, ei ole päivystyksellinen

Peritoneaalidialyysissä Di-Perust akuutin peritoniitin selvittelyssä

Sydäninfarkti

Keskeistä

Sydänpotilaan riskin arviointi: Tn, CK-MB, BNP/NT-proBNP, CRP, MPO, PAPP-A ym.
Lopulliseen diagnoosiin tarvitaan Tn/CK-MB
POC, kun tulosta ei saada riittävän nopeasti (1 h) päätöksentekoa varten

Troponiinit

Diagnoosiin riittää troponiinin muutos
Ennusteen arvioinnissa paras
Näyte tullessa ja 6-9 h kuluttua, mahdollisesti myös 12-24 h
TnI kohoaa 3-6 tunnissa, huippu 14-20 h, koholla 5-8 vrk- Mikäli koholla/muuttunut sekä sopivat oireet/EKG -> sydäninfarkti

Kreatiinikinaasi

Energia-aineenvaihdunnan entsyymi, jossa kaksi alayksikköä
90 % CK-MB:sta on sydänlihaksessa- Nousee 4-6 h oireiden alusta, huippu 24 h, koholla 2 vrk
Sydänleikkauksen jälkeen luonnollisesti koholla

Myoglobiini: kaikessa lihaskudoksessa, epäspesifinen, nousee 1-2 h

Sydämen vajaatoiminta

EKG, röntgenkuva, BNP/NT-proBNP
Poikkeavalle aina sydämen UÄ- Natriureettiset hormonit ANP, BNP ja CNB
Kliinisessä käytössä BNP ja NT-proBNP jotka vastaavat toisiaan, BNP heijastaa tilannetta hieman nopeammin
Merkki sydämen kammioiden venyttymisestä ja sydämen vajaatoiminnasta, merkkiaineiden kohoaminen erityisesti akuutissa vajaatoiminnassa

Munuaiset

Akuutin vajaatoiminnan syitä

Verenkierron vajaus: hypovolemia, -tensio
Munuaissairaus: vaskuliitti, glomerulonefriitti, myyräkuume
Toksinen munuaisvaikutus: lihasvaurio, lääkkeet, korvikealkoholit
Virtsaumpi, prostatan hyperplasia

Kroonisen vajaatoiminnan syitä

DM 1 ja 2
Ikääntyminen ja verisuonisairaudet
Glomerulonefriitit

P-Krea

n. 2 % lihaksen kreatiinista muuttuu päivittäin kreatiniiniksi ja erittyy virtsaan
Kohoaa, kun n. puolet glomerulusfunktiosta menetetty
Pitoisuuteen vaikuttaa lihasmassa, ikä, typpitasapaino, sukupuoli, ateriointi

Pt-Krea-Cl

Kreatiniinin poistuma/puhdistuma
24h virtsankeräys
dU-Krea, P-Krea, virtsamäärä, keräysaika, paino, pituus

MDRD, jos halutaan määrittää munuaisten vajaatoiminnan aste

P-KysC

Proteolyysientsyymien estäjä, jota kaikki tumalliset solut tuottavat tasaisella nopeudella
Ei riipu lihasmassasta, koosta, iästä (3-50 v.), sukupuolesta
Kreatiniinia parempi toteamaan varsinkin lievän munuaisten vajaatoiminnan

Munuaistoiminnan perustutkimukset

P-Krea
GFR
Virtsan perustutkimukset
Vrk-Virtsan proteiinit
cU-Alb diabetespotilailta

Munuaisten vajaatoimintapotilailla: lääkkeiden pitoisuuden seuranta, annoksen ja annosvälin pohdinta, lääkeaineiden valinta!

Virtsatutkimukset

Virtsan perustutkimukset

Kemiallinen seulonta U-KemSeul

U-Gluk-O, ketoaineet, Hb, albumiini, nitriitti, leukosyytit, suhti eli suhteellinen tiheys, pH

Virtsan sakka/sedimentti, soluja/näkökenttä
Bakteeriviljely

Maksasairaudet

ALAT

Maksasoluvauriossa vuotaa vaurioituneista soluista verenkiertoon
Ei kuvaa maksan toimintaa tai ennustetta, soluvaurion mittari- Voi kohota myös mononukleoosissa, sepsiksessä, keuhkotaudeissa, lihasdystrofiassa, munuaisten ja sydämen vajaatoiminnassa
Pienenevä arvo voi johtua paranemisesta tai maksasolukadosta

ASAT

Vain vähän lisäarvoa ALATiin nähden

AFOS

Epäspesifinen kolestaasin mittari
Fosfaatti voi olla peräisin myös luustosta, suolesta, kasvaimista

GT

Epäspesifinen kolestaasin mittari (sappihappojen retentoituminen hepatosyytteihin), myös lääkkeet ja alkoholi nostavat

Bilirubiini

Kolestaasi ja maksan toiminta, Hb:n hajoamistuote joka konjugoidaan maksassa
Konjugoitumaton sitoutuu albumiiniin
Ikterus kun S-Bil > 50
Gilbertin oireyhtymä, vaaraton bilirubiinin metaboliahäiriö

Maksan vajaatoiminnan arviointi (ennuste, maksansiirtoarvio, maksaresektio)

P-TT-INR ja P-TT-SPA: huomioi AK-lääkitys ja K-vitamiinivaje
INR > 2,5 -> vaikea maksan vajaatoiminta- Bil
Konjugoimaton: hemolyysi, erytropoieesin häiriöt
Konjugoitunut: maksa- ja sappitiesairauden klassinen merkki- Alb: pitkä puoliintumisaika, helppo määrittää
Prealb: myös akuutti vajaatoiminta, vaikeampi määrittää
Kol: jatkuvasti pienenevä pitoisuus
Ammoniakki: hyperammonemia (10-20 % maksan toiminnasta jäljellä)
Seurauksena hepaattinen enkefalopatia- Erilliset maksan toimintakokeet
Pt-Gal (galaktoosikoe)
Pt-ICG-R (indosyaniinivihreärasitus)

GI-kanava

fS-Pepsin1

Pepsiinin esiaste, proteiinien hajotus
Laskee atrofisessa gastriitissa, mutta nousee aivan pinnallisessa gastriitissa
Korkea taso liittyy usein duodenaaliulkukseen, harvemmin ventrikkeliulkukseen

fS-Gastr

Erittyy antrumissa, lisää suolahapon ja pepsinogeenin eritystä
Kohonneita arvoja aterian jälkeen (2x), pernisiöösissä anemiassa, vaikeassa atrofisessa korpusgastriitissa, Zollinger-Ellisonin syndroomassa, joskus duodenaaliulkuksessa

P-Amyl

Pankreatiitti nostaa eniten! Tulehduksen merkki
Muita: suolitukos, perforaatio, diabeettinen ketoasidoosi

U-TRYP2O, Virtsan trypsinogeeni

Herkkä pankreatiitin osoittaja
Nousee 12 tunnin kuluttua tulehduksen alusta, koholla useita viikkoja
Luotettavampi kuin amylaasi! Spesifisyys 90% pankreatiitille

Gastropanel

Osatutkimukset: P-Pepsin1, P-Pepsin2, P-PG1/PG2, P-HepyAbG, fP-Gastr17

Pt-Hepy-R

Helikobakteerin osoitus, CO₂-perustason mittaus,¹³C-leimattu urea tablettina ja vettä, 10 min odotus, uloshengitysilmanäyte

Akuutti pankreatiitti

Diagnostiikkaan P/S/U-Amyl tai joissain paikoissa lipaasi, sekä virtsan trypsinogeeni
Vaikeusasteen arvioinnissa CRP, yli 100 -> vaikea pankreatiitti
Maksaperäistä syytä epäiltäessä maksaentsyymit ALAT, ASAT, AFOS, Bil, Bil-Kj
Perustutkimukset PVK, Na, K, Krea, U-KemSeul
Mikäli kovin huonokuntoinen potilas -> Astrup

Krooninen pankreatiitti

Maldigestio syntyy vasta, kun entsyymien eritys on laskenut 5-10 %:iin

Laktoosi-intoleranssi

Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä, Suomessa n. 17 %:lla
selektiivinen = ei muita entsyymipuutoksia
B-Lakt-D (geenitesti)
Ei anna luotettavaa kuvaa alle 10-v. laktoosin sietokyvystä, sillä yleensä laktaasin aktiivisuus alenee kouluiässä
Kaikki CC-genotyypin omaavat eivät saa oireita- Pt-Lakt-R1: laktoosirasitus, seurataan P-Gluk nousua, ei erottele primaaria sekundaarisesta

Elektrolyytit ja happo-emästasapaino

ISE-yksikkö sisältää useita ioniselektiivisiä elektrodeja ja referenssielektrodin, mittaa K, Na, Ca, Cl, pH, Li

P/S-K (3,6-4,6 mmol/l)

Tulkinnassa huomioidaan HE-tase ja munuaisten toiminta
Laskee: diureetit, nestehoito, metabolinen alkaloosi, oksentelu, ripuli, Cushing, hyperaldosteronismi, munuaissairaudet
Nousee: asidoosi, hypoksia, shokki, kudostuho, lisämunuaiskuoren insuffisienssi

Verikaasunäytteen preanalytiikka

Näytteenottoon valmistautuminen
oikeat välineet, potilaan tunnistus, infuusionesteen poistaminen kanyylista- Näytteenotto
Varottava valtimo- ja laskimoveren sekoittumista
Imetään kanyylista hitaasti välttäen hemolyysia ja kontaminaatiota, ei kuplia
Hyytymisenestoaine sekoitettava heti huolellisesti- Kuljetus ja säilytys
Nimitarra kiinnitettävä näytteeseen, ei jäähaudetta
Säilytysaika minimoitava: O₂ ja Glu laskevat; CO₂,Ca²⁺ ja Lakt nousevat- Näytteen käsittely ennen analysointia
Näytteen tunnistus, sekoittaminen juuri ennen analysointia- Ongelmatilanteissa yhteydenotto laboratorioon ja tarvittaessa uusi näyte

Kalsium ja fosfaatti

PTH

Luun resorptio, kalsiumin reabsorptio ja fosfaatin eritys munuaisissa, aktivoi D-vitamiinia
Hyperkalsemiassa kohonnut tai normaali PTH viittaa autonomiseen PTH:n eritykseen

Kalsium

Proteiinin nousu nostaa kalsiumin kokonaismäärää
Puolet sitoutuneena proteiineihin- Ca-ion kuvastaa biologisesti vaikuttavan Ca:n määrää paremmin kuin kokonaiskalsium
Vaatii pikaisen sentrifugoinnin, kylmäsäilytyksen ja 1 vrk kuluessa analysoinnin
Käytetään jos selvä munuaisten vajaatoiminta, tehohoito, verensiirtoja, HE-häiriö- Hyperkalsemia
Etiologia
Primaarinen hyperparatyreoosi (adenooma), osteolyyttiset luustometastaasit
kasvainten erittämä pth related peptide =PTHrp- Hypertyreoosi, D-vitamiinin liikasaanti, sarkoidoosi, tiatsidi, vuodelepo
Familiaalinen hypokalsiurinen hyperkalsemia- Hyödyllisiä lisätutkimuksia- Hypokalsemian etiologia

Fosfaatti

Hyperfosfatemia: munuaisten vajaatoiminta, hypoparatyreoosi
Hypofosfatemia: hyperparatyreoosi, alkoholismi

D-vitamiini

Lisää voimakkaasti ja spesifisti mineraalien imeytymistä ohutsuolesta sekä vapautumista luustosta ja edistää kalsiumin takaisinottoa munuaisissa
S-D-25 ensisijainen: puutteen tai yliannoksen epäily, Ca-aineenvaihdunnan häiriöiden selvittely
S-D-1,25 hoidon seurannassa

Sekundaarisen osteoporoosin selvittämiseksi aina lasko, PVK, S- ja dU-Ca, AFOS, miehiltä Testo

Tilanteen mukaan: S-D-25, TSH, DXM, TTGAb, S-/U-Prot-Fr

Luun merkkiaineet

Mittaavat luun rakentumista tai hajoamista
Ei osteoporoosin diagnosoimiseksi, mutta lääkehoidon seurantaan jo 3 kk kuluttua (DXA 1-2 v)
Suuret yksilölliset vaihtelut päivästä toiseen, jopa 25 %
s-pinp = prokollageeni I:n aminoterminaalinen propeptidi
u-intp = kollageeni I:n aminoterminaalinen telopeptidi
Spesifinen luulle, osteoklastit pilkkovat kollageeni I:sta- s-hfostr = seerumin tratraattiresistentti hapan fosfataasi 5b

AK-hoito

Indikaatiot

SLT:n ja keuhkoembolian hoito
SLT:n esto (mm. toimenpiteiden yhteydessä)
Tromboembolian esto (eteisvärinä, läppäsairaudet, sydämen vajaatoiminta)

p-aptt = aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika

APTT: sisäisen ja yhteisen tien mitta
TT/INR: ulkoisen ja yhteisen tien mitta
INR (tromboplastiiniaika INR-tulos), TT-NT (NycotestPT), INR-O (pikamenetelmä), INR-HY (pikamenetelmä hoitoyksikössä)
INR huomioi reagenssien herkkyyserot -> yhdenmukaisia tuloksia
Tavoite 2-3, korkeassa riskissä tavoite 2,5-3,5
Nycotest mm. varfariinihoidon seurantaan hepariinihoidon aikana- Näkyvä hemolyysi häiritsee; hyytymistekijät usein aktivoituneita
Lipemia tai ikteerisyys voivat antaa optisella mittausmenetelmällä liian korkean tuloksen

P-AntiFXa

Kun epäillään LMWH:n väärää annostelua ja/tai potilas vuotaa
LMWH:n vaikutus on puhtaasti FXa:n esto, ei trombiinin estoa- Munuaisten vajaatoiminta, antitromboottinen kombinaatiolääkitys, trombolyysin jälkeen, obesiteetti, raskaus, ennenaikainen/pienipainoinen potilas

B-TromTo

Verinäyte johdetaan läpi kapillaarista, joka tukkeutuu
Lausunto: normaali, lievä/selvä toimintahäiriö
Ei luotettava, jos trombosytopenia tai vaikea anemia

Tukos- ja vuototaipumus

Terveillä suuria yksilöllisiä eroja hyytymistekijäaktiivisuuksissa

Hyytymisjärjestelmässä suuri turvallisuusvara ennen tukos- tai vuototaipumuksen syntymistä

Vuotohäiriö

Etiologia
Luontaistuotteet (omega-3, pellavansiemenet, E-vitamiini), lääkkeet (varfariini, hepariini, trombolyysihoito ym.), alkoholi
K-vitamiinin puute
Korkea ikä
Maksan vajaatoiminta, hoitamaton hypertensio, trombosytopenia, DIK (yleistynyt intravaskulaarinen koagulaatio)
Massiivinen vuoto ja verensiirto- APTT, TT, Fibr
p-vuotot =vuototaipumuksen selvittely

Tukos

Riskitekijät
Immobilisaatio, kirurgia, ikä, lihavuus, tupakointi, raskaus, e-pillerit, sydämen vajaatoiminta, flimmeri, syöpä, krooniset tulehdukset, perimä ym.- FiDD kohoaa, kun hyytymiä hajotetaan
Laskimotukos, keuhkoembolia, iso valtimotukos, DIK (yleistynyt intravaskulaarinen koagulaatio)
Myös syöpä, infektio, inflammaatio- b-trombot =tromboositaipumuksen selvittely

Kilpirauhanen

P-T4-V

0,02-0,04 % vapaana
Tyroksiinin sitoutumista TBG:hen estävät lääkkeet kuten hepariini ja salisylaatit suurentavat ohimenevästi- Immunologisissa menetelmissä heterofiiliset ja autovasta-aineet voivat aiheuttaa virheellisen suuria pitoisuuksia

P-T3-V

0,2-0,4 % vapaana
Rajapintaisen ja alkavan hypertyreoosin diagnostiikassa (TSH mittaamattomissa + T4-v normaali)

S-TPOAb

Basedowin taudissa 50-90 %:lla

TSHRAb

Kiihdyttäviä tai inhiboivia, Basedowin taudissa 80-95 %:lla

Tyreoglobuliini

Papillaarisen/follikulaarisen kilpirauhassyövän seuranta, tavoitteena tyreoglobuliini mittaamattomissa

Kalsitoniini

Medullaarisen kilpirauhaskarsinooman seuranta

Näyteperäisen häiriön poistamismenetelmiä

Laimennos, PEG-saostus (poistaa suurikokoisia erityyppisiä häiriötekijöitä), hiiriseerumikäsittely, vertailu eri menetelmällä, vapailla kilpirauhashormoneilla tasapainodialyysimenetelmä

Hypertyreoosi

Hypertyreoosin prevalenssi 1 %, josta 70 % Basedowin tautia
Muista heterofiiliset vasta-aineet, jos T4-v koholla, mutta TSH normaali

Hypotyreoosi

Etiologia: autoimmuunityreoidiitti, radiojodihoito, kilpirauhasleikkaus

Seuranta

hypotyreoosissa TSH, struuma/syövässä T3, hypertyreoosissa T4

Allergia

S-IgE-vasta-ainemääritykset, ihokokeet ja altistukset

S-AllIgE

Spesifisten kiertävien vasta-aineiden määrä
Suurimmillaan viikkoja altistuksen jälkeen- Käytetään erityisesti, jos ihotestejä ei saatavilla, antihistamiinilääkitys tai laaja-alainen ihottuma, poikkeuksellisen voimakas allergia, muut tulokset ristiriitaisia
Aina suhteutettava muihin löydöksiin ja tietoihin
Positiivinen tulos ilman oireita voi olla ristireaktio tai alkava herkistyminen- Jos ei viitettä herkkyydestä tiettyyn allergeeniin, vaihtoehtona perusseulonta- ja erittelytutkimus
S-IgE-Ps, Pse (perusseulonta ja erittely), Ss, Sse (suunnattu seulonta), Ruokaryh, Pölyryh- Allergialääkitykseen ei tarvita taukoa
Pikkulapsilla ruoka-aineallergioita todellisuudessa 3-8 %

s-ecp =eosinofiilien kationinen proteiini

Kuvaa eosinofiilien aktiivisuutta: astma ja muut

s-ige-et =erikoistekniikalla, immunospot

Voidaan osoittaa herkkyys yksittäiselle ei-kaupallisesti saatavalle allergeenille

s-igesiru =mikrosiru, immunofluorometria

Mitataan yksittäistä allergeenimolekyyliä vastaan kohdistuva IgE, kun epäillään välitöntä allergiaa

Verensiirrot

Veripalvelulaissa määrätty 30 vuoden jäljitettävyys
Edut: hapenkuljetuskyvyn ja voinnin paraneminen
Haitat: infektio-, immunisoitumis-, verensiirtoreaktioriski

Veriryhmät

Punasolujen pintarakenteiden polymorfismia
ABO-, Rhesus- ja Kell-veriryhmissä immunogeenisimpiä antigeenejä
Immunisoitumisalttius on yksilöllistä, mm. ikä ja lääkitys vaikuttavat- Rh-järjestelmä
Ei luonnollisia vasta-aineita (poikkeus anti-E), vasta-aineet immunisaation jälkeen
Anti-D yleisin vastasyntyneen hemolyyttisen taudin aiheuttaja- Kell-negatiivisen punasoluvalmisteen indikaatiot

Verensiirrossa huomioitavaa

Tarkista lääkärin siirtomääräys, potilaan henkilöllisyys
Valmisteen sopivuus, verivalmiste (koko, puhtaus, väri, hyytymät, kaasu, viim. käyttöpäivä)
Mittaa ja kirjaa pulssi, verenpaine ja lämpö
Verensiirtoon tarkoitettu siirtolaite, tiputusnopeus, biologinen esikoe, seuranta, kirjaus
Keskeytä välittömästi, mikäli epäilet haittavaikutuksia

Tutkimukset

ABO- ja RhD-veriryhmämääritys kahdesta eri näytteestä
Va-seulonta ja tarv. va-tunnistus
Veren sopivuuskoe
Näytteenottaja kuittaa putkitarraan nimikirjaimillaan, että on tarkistanut potilaan henkilöllisyyden

Punasolut

Indikaatiot: iso vuoto (leikkaus, onnettomuus, synnytys), krooninen anemia (Hb n. < 90 g/l)
Erikoisvalmisteet (valkosoluttomia paitsi viimeinen)

Koosteveri

Erikoistilauksesta lapsille, vastasyntyneiden verenvaihdoissa ja imeväisikäisten massiivisissa verensiirroissa
O RhD-, E-, C-, K-, AB-veriryhmän Octaplas
Tarv. äidin vasta-aineen mukainen ja sädetetty

Trombosyytit

Indikaatiot: trombosytopenia/toimintahäiriö + vuoto/toimenpide, vaikea trombosytopenia
Raja 10-20 x 10⁹ /l, toimenpiteissä 50-100- Tavallinen annos aikuiselle on 2 pussia eli 8 yksikköä
Nousu 40-50, josta seuraavana aamuna 60 %- Erikoisvalmisteet

jääplasma =Octaplas

Indikaatiot: iso vuoto, hyytymishäiriö (ei yksittäisen tekijän puute)
Korvaussuhde 6 PS : 4 Octaplas
INR-tavoite < 1,5

Tulehdus

Akuutin faasin reaktio

Kudostuhon indusoimia maksan syntetisoimia glykoproteiineja
Kuume, uneliaisuus, laihtuminen, proteiini-, hivenainemuutokset, leukosytoosi/-penia

Tulehdusreaktio näkyy monien kantajaproteiinien pitoisuuksissa (esim. Alb laskee)

Tulokset voidaan tulkita väärin
Raudanpuuteanemian diagnostiikassa tulehdusvaikutus voidaan välttää TfR:lla
Kol laskee ja Trigly nousee, insuliiniresistenssi

CRP

Nousee 6-8 h kuluessa, herkkä
Pitoisuus korreloi tulehduksen voimakkuuteen
Usein bakteeritulehduksessa korkeampi kuin virustulehduksessa
Epäspesifinen, paikallisessa tulehduksessa kohoaa vain vähän
Tulkinta

Lasko

Punasolujen laskeutumisnopeus mm/h
Kuvaa globuliini/albumiini-suhdetta
Muuttuu viikkojen kuluessa, kuvaa kroonista tulehdusta

B-Leuk

Joissakin virusinfektioissa Leuk laskee
Myös fyysinen aktiviteetti ja kiihtymys kohottaa

Prokalsitoniini PCT

Hieman CRP:ta spesifisempi bakteeri-infektiolle (erityisesti gram-) lasku liittyy hoidon tehoon
Nousu 2-3 h, 48 h koholla, laskee 2 vrk
Kalliimpi kuin CRP

Verisairaudet

Leukemioiden ja lymfoomien luokitus

Kliininen kuva, histopatologia, solumorfologia
Solujen immunofenotyyppi
Myeloinen vai lymfaattinen, T- vai B-solu, kypsyysaste (pintaimmunoglobuliinit)
Poikkeavan antigeenin omaavien solujen osoitus virtaussytometrillä, tyypitys- Molekyylisytogenetiikka

Hematologisen maligniteetin epäily

Jos usean solulinjan muutoksia, paranematon anemia, paraproteiini
Ensisijaiset jatkotutkimukset TVK ja luuydintutkimus

Bm-MGGFe

Indikaatioita mm. anemia, sytopenia, leukemia, myelooma, luuydinmetastaasi, epäselvä kuumeilu, hepatosplenomegalia
Luuytimen morfologia ja rautavärjäys
Pinta-antigeenit ja kromosomit, PCR-menetelmät spesifien translokaatioiden osoittamiseksi

Myelooma

Diagnostiikka: seerumin/virtsan paraproteiini, luuydinnäytteen plasmasolut, röntgenkuvat luista
Usein sattumadiagnoosi; kohonnut lasko oireettomalla potilaalla
Oireita luun kipu/murtuma, munuaisten toimintahäiriö, anemia

Diabetes

Diagnostiikka

fP-Gluk ≥ 7, glukoosirasituskoe > 11
riskitekijöitä: heikentynyt glukoosinsieto igt (pt-gluk-r = 7,8-11), kohonnut paastoglukoosi IFG (fP-Gluk 6,1-6,9)
Ei yksittäisen mittauksen perusteella

Pt-Gluk-R

Gluk löytää vain osan potilaista, joten glukoosirasituskoe suuren riskin potilaille
Ei kannata pyytää, jos paastoglukoosi ≥ 8
Glukoosin sieto on toimivampi ennustetekijä kuin paastoglukoosi
Raskausdiabetes diagnosoidaan glukoosirasituksella, testataan riskiryhmiltä

C-peptidi

Heijastaa luotettavasti insuliinin tuotantoa, kun P-Gluk ≥ 6
Pieni arvo voi olla ohimenevä pitkään kestäneessä hypoglykemiassa
Insuliiniresistenssissä voi olla korkea

GAD-, IA2- ja LangAb

GAD määritetään kaikilta oireisilta aikuispotilailta

Seuranta: GHbA1c, cU-Alb, lipidit

GHbA1c
Irreversiibeli hemoglobiinin glykosylaatio
Samanlaiseen sokeritasapainoon voi liittyä hyvin erilainen glykosyloitumisaste eri potilailla
Herkkyys on riittämätön diagnostiikkaan
Pitää aina määrittää hoidon ohjausta ja seurantaa varten heti diagnoosin jälkeen- Gluk-pikakokeet

Tavoitearvot

fP-Gluk < 6 mmol/l, 2 h glukoosirasitus < 8, insuliinihoidossa yleinen tavoite GHbA1c < 7 %

Sydän- ja verisuonisairaudet

Riski: kolesterolit, tupakka, diabetes, sukupuoli, ikä, verenpaine, sukurasitus, ylipaino, herkkä CRP, HBA1c

LDL voimakkain riskitekijä, seuraavana kokonaiskolesteroli, matala HDL, TG

Herkkä CRP optimaalinen mittausalue 0,1-10 mg/l, vrt. tavallinen CRP 3-200 mg/l

ApoB tärkein apoproteiini, kohonnut pitoisuus yhteydessä riskiin

apoB/A1-suhde muita lipiditutkimuksia parempi riskimittari
apoE-genotyyppi yhteydessä riskiin

LDL-oksidaatio: riskitekijä, oksidoituneelle LDL:lle syntyneet vasta-aineet myös riskitekijä

Tilapäiset muutokset lipideissä

Paastoaminen ja vakavat sairaudet -> LDL ja HDL laskee
Iskeeminen aivohalvaus tai sepelvaltimotautikohtaus: rasvat otettava heti sairaalaan tullessa- Liikunta, kohtalainen alkoholin käyttö ja fibraatit nostavat HDL
Raskaudessa ja alkoholin vaikutuksesta TG nousee
Esim. S-Kol biologinen variaatio -> viitemuutosraja vasta 16 %

Familiaalinen hyperkolesterolemia

1:500 autosomaalinen kodominantti
ensin määritetään 2-3 x LDL-tasot
LDL-reseptorin mutaation osoitus (löytää 90 %) tai toimintakoe

Lisämunuainen

Kortisoli

Vapaana 5 %
Hyperkortisolismi
Aivolisäkkeen, lisämunuaisen tai ektooppinen kasvain, lisämunuaiskuoren hyperplasia sekä estrogeenit, rasitus, stressi
Perustutkimukset: S-Korsol (klo 8 ja 24), dU-Korsol, syljen kortisoli (klo 23-24), lyhyt deksametasonikoe, 2 mg deksametasonikoe, CRH-koe, metyraponikoe- Hypokortisolismi

Aldosteroni

Hyperaldosteronismi
P-Renin, S-Aldos, P-K, P-Na, dU-K, dU-Na, volyymikuormituskoe- Hypoaldosteronismi: P-Renin, S-Aldos, furosemidistimulaatiokoe

Sukuhormonit

Useita määritysmenetelmiä; herkkyys, spesifisyys ja viitearvot vaihtelevat

Immunologia, kromatografia, massaspektrometria, biologiset menetelmät
Seerumista taso, virtsasta vuorokausituotanto

Tuloksiin vaikuttavia tekijöitä: vuorokausirytmi, kuukautiskierto, ikä, raskaus, imetys, sairaudet, vasta-aineet (HAMA), lääkkeet, kantajaproteiinit

Lisämunuaisessa tärkeimmät DHEA (dehydroepiandrosteroni) ja DHEAS (sulfaattikonjugaatti)

Naisilla vastaavat huomattavasta androgeenivaikutuksesta
Erittäin korkea DHEAS viittaa lisämunuaiskasvaimeen
Lapsilla DHEAS heijastaa adrenarken kehitystä

Naisten hormonihäiriöt

Viivästynyt puberteetti: kuukautiset eivät ole alkaneet ennen 16 v.
LH, FSH, estradioli matalat, gonadotropiinimääritykset- Amenorrea
Primaari: kuukautiset eivät ennen 18 v.
Etiologia mm. dysgenesia, genetiikka, hypogonadismi, -pituitarismi, viivästynyt puberteetti- Sekundaari: aikaisemmin normaalit kuukautiset jääneet pois 6 kuukaudeksi- Hyperandrogenismi
etiologia: gonadiperäinen (pco, tuumori), lisämunuaisperäinen (cushing, tuumori, kongenitaalinen adrenaalinen hyperplasia =CAH), lääkitys, menopaussi, raskaus
S-Testo, S-DHEAS, S-Adioni (androstendioni), S-SHBG, 2 mg DXM-koe, ACTH-rasituskoe- Hypoandrogenismi: S-DHEAS, S-Testo, ACTH-rasituskoe
Menopaussin häiriöt: ennenaikainen menopaussi (idiopaattinen, autoimmuuni, Turner), postmenopausaaliset vuodot (lihavuus -> estrogeeneja muodostuu rasvassa androgeeneista)
Oligomenorrea: kuukautiskierron kesto 35 vrk – 6 kk
Etiologia: hyperandrogenismi, hyperprolaktinemia, hypotalaminen syy, alkava menopaussi
Luteaali-insuffisienssi, S-Progesteroni matala- Muita häiriöitä
Gonadotropiinien vajaus (laihdutus), hypotalaamiset toiminnalliset häiriöt (stressi, rasitus nuorilla naisilla), hyperandrogenismi, hypofyysikasvaimet, munasarjojen kasvaimet- Endokriiniset toimintakokeet: klomifeenikoe (antiestrogeeni), estrogeenikoe (estradiolibentsoaatti lisää LH-eritystä), GnRH-koe, gonadotropiinikokeet

Hyperprolaktinemia

Etiologia: prolaktinooma, hypofyysin sairaudet, kasvaimet, lääkkeet, prim. hypotyreoosi
Oireita: naisilla kuukautishäiriöt, infertiliteetti, galaktorrea; miehillä impotenssi
S-Prolakt, S-TSH, T4V, sella-CT, hypogonadismin poissulku
Makroprolaktinemiaan viittaa seerumin esikäsittelyn (PEG) jälkeinen prolaktiinin < 40 % saanto

Miesten hormonihäiriöt

Hypogonadismin etiologia: kivesperäinen (Klinefelter, orkiitti), sentraalinen (gonadotropiinipuutos, hyperprolaktinemia)
Impotenssin etiologia: hypogonadismi, sukuelinten verenkiertohäiriö, depressio, lääkitys
Diagnostiikka: kliininen tutkimus, Testo, LH, FSH, PRL, GnRH-, klomifeeni-, HCG-koe,

Raskaus

Raskaustestit

hCG erittyy istukasta (5-7 vrk hedelmöittymisestä) ja trofoblastituumoreista (hyvin korkea arvo)

Lapsivesi

Lesitiini/sfingomyeliini (Am-L/S-Suh) ja fosfatidyyliglyseroli (Am-PGly)

Hepatogestoosi: kutina, mahdollisesti keltaisuus raskauden aikana

S-sappihapot koholla, tutkitaan muut maksakokeet ja Trom

Trisomia-21-seulonta

Ikä- ja painokorjatut AFP ja βHCG seulonnassa (AFP matala, βHCG koholla)

Hypotyreoosiseulonta: uS-TSH, kontrollinäyte aikaisintaan 72 h iässä -> korvaushoito

Kasvainmerkkiaineet

Käytetään hoidon seurantaan, mikäli merkitystä hoitoratkaisuille

Mitataan ennen hoitoa mitkä koholla, hoidon jälkeen arvioidaan parantumista/uusiutumista

Pitoisuuteen vaikuttavia: koko, sijainti, etäpesäkkeet, tuotanto- ja eritysnopeus, munuaisten/maksan toiminta, ikä, sukupuoli, tupakointi, kuukautiskierto

1) Syövälle ominaiset antigeenit, proteiinit ja sokerit

Syöpäsolu tuottaa enemmän kuin normaali solu
Onkofetaaliset antigeenit sikiö- ja syöpäkudoksessa: CEA (adenokarsinooma), AFP (maksa)
Solukalvon muutokset: CA-pinta-antigeenit

2) Elinspesifiset merkkiaineet

Kulkeutuvat vereen kasvaimesta tai vaurioituneesta elimestä
PSA, NSE (neuronispesifinen enolaasi), S100β
Kilpirauhaskarsinooma: kalsitoniini medullaarisessa, tyreoglobuliini follikulaarisessa/papillaarisessa

3) Ektooppiset hormonit

Keuhkosyöpäkudos tuottaa usein ACTH:ta, vatsanalueen kasvaimet hCG:ta tai sen fragmentteja

4) Reaktiotuotteet ja muut metaboliatuotteet

Paraproteiini, β2-mikroglobuliini, TATI (tumor associated trypsin inhibitor)
Ongelmana epäspesifisyys

PSA

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, toiseksi yleisin syöpäkuoleman aiheuttaja
Voidaan parantaa prostatektomialla
Edelleen kaivataan markkeria, joka erottaa kliinisesti merkittävän eturauhassyövän muista- Epiteelisolujen tuottama proteaasi, plasmassa kompleksoituneena antikymotrypsiinin kanssa
Mitataan vapaa PSA ja S-PSA-K, S-PSA-V/K yli 50 % syöpäpotilaista < 15 %- Sensitiivinen eturauhassyövälle, seulonta
Biopsianäytteen ottaminen harkitaan oireiden, tuseerauksen, PSA-K:n ja PSA-K/V:n perusteella
Seuranta 3-6 kk välein

Myelooma: Paraproteiinin määrä (diagnoosi ja seuranta), β2-mikroglobuliini (seuranta ja ennuste)

Lääke- ja huumausainemääritykset

Toteamisajat vaihtelevat; kannabis 5-14 vrk, gamma alle 1 vrk

U-Huum-O

Entsyymi-immunologisia ryhmäosoituskokeita
Bentsot, opiaatit, amfetamiinit, kannabis, kokaiini, metadoni, ekstaasi
EI barbituraatit, ei eksoottisimpia aineita- Väärät positiiviset ovat mahdollisia
Erikseen sovittaessa jatkovarmistusanalyysiin- Krea < 1,8 mmol/l -> epätavallisen laimea virtsanäyte
Kaksi erilaista menetelmää: kiireettömät ja päivystyspyynnöt

U-Huum-Ct

Oikeudelliset kysymykset ja positiivisten varmistus, valvottu näytteenotto

U-HuumL-O

N. 200 lääkeaineen kvantitatiivinen seula verestä ja n. 600 aineen kvalitatiivinen seula virtsasta

B-Lhuum-O

Epäily aineiden väärinkäytöstä tilanteessa, jossa virtsanäytettä ei saada valvotusti

U-Metadoni-O, U-Bupre-O, U-Trama-O, U-TramaCt

U-Huume-4 / U-Huume-7

Työpaikan huumeseulonta ja varmistus, valvottu näytteenotto
4: amfetamiinit, bentsot, kannabis, opiaatit

Alkoholit

Vakavassa intoksikaatiossa tai tajuttomuudessa tarvitaan alkometria tarkemmin: P-EtOH
P-Alkoholit: etanoli, metanoli, etyleeniglykoli, isopropanoli

Lääkeainemääritykset

Indikaatiot: kapea terapeuttinen leveys, pitoisuuden yhteys hoitovasteeseen tai sivuvaikutuksiin, komplianssiepäily
Psyykelääkkeet, antiepileptit, antibiootit, syöpälääkkeet, immunosupressantit (CyA), digoksiini
Mitataan yleensä ennen seuraavaa lääkeannosta (laaksopitoisuus)

Pikakokeet

Esimerkkejä; Gluk, CK-MBm, proBNP, etanoli, Hb, CRP, INR, virtsaseula, raskaustesti, huumetesti, ulosteen veri, keliakia, EBV, influenssa A ja B, pneumokokki, klamydia, HIV

Indikaatioita

Kiireellisyys, kotisairaanhoito, liikuntarajoitteiset, paljon matkustavat, ei analyysikalustoa saatavilla

Edut

Nopeus, yksinkertaisuus, joustavuus, ajasta ja paikasta riippumatonta, helpottaa seurannassa, parantaa hoitotasapainoa, edistää hoitomyönteisyyttä

Haitat

Suoritus, tulkinta ja virhelähteet tunnettava testikohtaisesti, suorittaja/tulkitsija voi olla kouluttamaton
Vastuu potilaan omatestauksen laadusta on hoitavalla lääkärillä- Hinta/testi korkea
Huonompi analyyttinen laatu
Virheet tuloksissa vaikeasti havaittavissa
Jätemäärä -> tartuntavaara

Testi tulee tehdä vain, jos tauti on kliinisesti/anamnestisesti todennäköinen

Vieritestin sensitiivisyys ja spesifisyys 99 %, taudin esiintyvyys 1 % -> joka toinen positiivinen tulos voi olla väärä

Kohonnut verenpaine

Kohonneen verenpaineen diagnoosi perustuu toistettuihin, huolellisesti vakioituihin, istuvassa asennossa tehtyihin verenpaineen mittauksiin

Hypertensiopotilaan tutkimukset

B-PVK+T, U-KemSeul, Krea, K, Na, lipidit, Gluk, EKG, cU-Alb
Tarv. thoraxkuva (sydämen vajaatoiminta), sydämen UÄ (LVH), munuaisten UÄ (munuaisvaurio)

Sekundaarinen hypertensio

Renaalinen: U-Prot, fS-Krea-Cl, P-Renin, S-Aldos, kuvantamistutkimukset, katetrisaatiot
Primaarinen hyperaldosteronismi (P-K), akromegalia, Cushing, feokromosytooma (katekoliamiinit), kilpirauhassairaudet, primaarinen hyperparatyreoosi