-
Notifications
You must be signed in to change notification settings - Fork 0
9.2 Käyttöohjeet
This is copy of the archived version at Web Archive dated 2007-02-16. The original version was published by the Kansallinen musiikin luettelointi- ja sisällönkuvailuryhmä Luumu in 2002 on the www.kirjastot.fi service. The editor of the vocabulary was music librarian Heikki Poroila.
Käyttöohjeet - archived in 2017-06-17
Soitinnimien ohjeluettelo
Sisältö: Käyttöohjeet | Suositeltavien nimenmuotojen valinnan yleisiä periaatteita | Lähdeluettelo
Ohjeluettelo on muodoltaan ja käyttöperiaatteiltaan hyvin samankaltainen kuin Yleinen suomalainen asiasanasto ja Musiikin asiasanasto. Seuraavat ohjeet keskittyvät vain tässä luettelossa käytössä oleviin periaatteisiin.
Kaikki termit ovat yksissä aakkosissa. Aakkostuksessa ei ole otettu huomioon suomen kieleen kuulumattomia diakriittisiä merkkejä, eikä sanojen sisällä olevia erikoismerkkejä (esimerkiksi "k'jom" aakkostuu kuten "kjom"). Saksan kielen ü on aakkostettu kuten y-kirjain. Numeroalkuiset ovat viimeisenä.
Kaikki termit on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella – kuten asiasanatermit yleensäkin –, ellei kyseessä ole vieraan kielen kieliopin mukaisesti isoa alkukirjainta vaativa sana (esim. Dulzian tai Laute). Mitään artikkeleita ei ole merkitty.
Kaikki määritelmät ovat lyhyitä, tarvittaessa on käytettävä perusteellisia musiikkitietosanakirjoja. Määritelmän lisäksi voi olla myös muita selityksiä.
Osaa termeistä suositellaan käytettäväksi vain yleisemmän termin lisäksi. Lisätermin huomautuksiin on merkitty ensisijainen termi, jota suositellaan joka tapauksessa käytettäväksi.
Käsillä oleva ohjeluettelo ei ole täydellinen luettelo maailman soittimista, vaan valikoima nimityksiä, joihin musiikin kanssa työskentelevät todennäköisesti voivat törmätä. Varsinkin etnomusiikkia käsittelevien kohdalle tulee toistuvasti tilanne, jossa etsittyä nimeä tai nimenmuotoa ei löydy ohjeluettelosta, sillä luettelossa on nyt mukana varovaisestikin arvioiden vain pieni vähemmistö eri kulttuureissa esiintyvistä soitinten nimityksistä.
Suomalaista asiasanastoa ja Musiikin asiasanastoa käyttävät voivat tällaisessa tapauksessa soveltaa yleisohjetta, jonka mukaan kaikkia soittimien nimiä voidaan käyttää asiasanoina. On kuitenkin syytä muistaa, että julkaisut ovat termien lähteinä melko epäluotettavia. Siksi on syytä aina tarkistaa hakuteoksista, löytyykö julkaisussa mainittu termi niistä. Jos löytyy, käyttö on turvallista. Mikäli soittimen nimeä ei löydy hakuteoksista, on aina yritettävä tutkia julkaisun tiedoista, millaisesta soittimesta on kyse ja voisiko siitä käyttää jotain yleisempää termiä varsinaisen soittimen nimen lisäksi. Epävarmoissa tapauksissa nimeä ei kannata käyttää hakuterminä, vaan ainoastaan kuvailevana nimityksenä lisätiedoissa.
Ohjeluettelon ratkaisuissa on pyritty nojautumaan seuraaviin Luumu-ryhmässä päätettyihin yleisiin periaatteisiin, vaikka ratkaisut on tehty viime kädessä tapauskohtaisesti.
Ensisijaisena on pidetty suomen kieleen vakiintunutta nimitystä. Jos tällaista vakiintunutta muotoa ei ole löydetty, on pyritty käyttämään soittimen oman kulttuuriympäristön mukaista nimitystä, jos nimi voidaan kirjoittaa latinalaisin aakkosin suoraan, translitteroinnin tai transkription avulla. Jos kyseessä on translitterointia vaativan kielen mukainen nimitys, eikä täsmällistä translitterointitapaa ole käytettävissä, on pyritty käyttämään Groven tietosanakirjasta löytyvää englanninkielistä muotoa.
Hakuteoksista löytyviä erikielisiä muotoja on otettu luetteloon suhteellisen paljon, muttei mitenkään kattavasti. Pyrkimyksenä on ollut lähinnä helpottaa vieraskielisissä julkaisuissa olevien soittimien nimien tunnistamista, ei tarjota musiikkitermien monikielistä hakemistoa. Erityisen vaikeata oli tässä yhteydessä ratkaista ruotsinkielisten nimenmuotojen määrää. Koska ohjeluettelo on tarkoitettu ensi sijassa suomen kielellä tapahtuvan luetteloinnin ja muun tiedon järjestämisen avuksi, päätettiin luopua laajamittaisesta termien ruotsinkielisten muotojen mukaan ottamisesta. Ohjeluettelossa on nyt ruotsin kielellä ruotsalaisten soittimien lisäksi vain valikoima tavallisimpia soittimia.
Hakemistosta on pyritty tekemään laaja, mutta täydellinen se ei ole eikä voikaan olla. Varsinkin etnisiä soittimia on jätetty paljon pois niiden suppean alueellisen esiintymisen tai muun yleisen harvinaisuuden takia. Ratkaisut on tehty tietoisena siitä, että koko ajan tulee esiin uusia termejä, jotka olisi hyvä saada mukaan luetteloon.
Ohjeluettelossa on pyritty tarjoamaan ohjeellinen nimenmuoto mahdollisimman monelle eri soittimelle. Monissa tapauksissa on täytynyt ratkaista, ovatko toisiaan muistuttavat soittimet riittävän itsenäisiä, jotta niiden nimi kannattaa käsitellä pääterminä, vai ovatko kyseessä lähisukulaiset, joiden nimet on järkevintä käsitellä yleisemmän päätermin lisätermeinä. Luumu-ryhmän ratkaisut saattavat joissakin tapauksissa tuntua oudoilta – ja osittain kysymys onkin subjektiivisista näkemyksistä –, mutta ne perustuvat silti kaikki harkintaan.
Ohjeluetteloon on otettu mukaan vain joitakin lukuisista sähköisistä soittimista, joita pitkin 1900-lukua on kehitelty. Systemaattisesti on jätetty pois tuotenimillä liikkuvat sähköurut yms. (Hammond), joiden nimiä voi sääntöjen mukaan käyttää asiasanoina, koska ne ovat erisnimiä. Luumu-ryhmä kuitenkin suosittelee, että niiden yhteydessä käytettäisiin aina varsinaista soittimen yleistä nimeä. Tämä on välttämätöntä erityisesti siksi, että jotkin tuotenimet ovat tunnettuja vain jossain kulttuurissa, eikä voida olettaa niiden olevan samalla tavalla tunnettuja kaikkialla.
Luettelossa ei ole sellaisten soittimien nimiä, joita on valmistettu vain yksi tai muutamia kappaleita. Tällaisia yksittäisiä soitinkeksintöjä, jotka eivät ole levinneet yleiseen käyttöön, on erittäin paljon. Julkaisuissa esiintyviä tällaisten soittimien nimiä voi käyttää samoin periaattein kuin muitakin luettelossa mainitsemattomia termejä. Jonkinlaisen kuvan tällaisten mielikuvituksellisten soittimien maailmasta saa teoksesta Gravikords, Whirlies & Pyrophones(1996).
Asiasanoituksen ulkopuolella on populaarimusiikin soittimien nimistä käytetty perinteisesti lyhenteitä. Nämä lähinnä yhdysvaltalaisen käytännön pohjalta muotoillut lyhenteet ovat tietyissä populaarimusiikin lajeissa (jazz, blues, pop, rock) varsin vakiintuneita, mutta muissa vastaavasti melko vieraita (iskelmä, laulelma). Ajoittain on ehdotettu kaikista lyhenteistä luopumista, jolloin eri musiikin lajien kohdalla ei tarvitsisi noudattaa erilaisia käytäntöjä. Koska mainitut lyhenteet kuitenkin funktiomerkintöinä ovat kätevämpiä lyhyessä muodossa, ei Luumu-ryhmä ole ehdottanut käytännön muuttamista. On kuitenkin syytä muistaa, ettei näitä lyhenteitä koskaan käytetä asiasanatermeinä, vaan ainoastaan ilmaisemassa esittäjän funktiota. Selvyyden vuoksi on nämä lyhenteet kuitenkin otettu myös tähän ohjeluetteloon mukaan selityksineen. Jokaisen lyhenteen kohdalle on sijoitettu muistutus rajoitetusta käyttöympäristöstä. Monista soittimista käytetään taidemusiikin puolella hieman erilaisia lyhenteitä kuin populaarimusiikissa. Monet lyhenteet ovat kuitenkin käytössä vain yhden kielialueen musiikissa. Taidemusiikkilyhenteitä on kerätty valikoima itse luetteloon.
Varsinkin populaarimusiikkiäänitteissä esiintyy usein soittimina normaalisti aivan muussa käytössä olevia välineitä ja esineitä kuten matkalaukku, riivinrauta tai mappi. Luumu-ryhmä suosittelee, että tällaiset selvästi tilapäiset nimet ilmaistaan tarpeen mukaan ainoastaan huomautuksissa, ei varsinaisina asiasanatermeinä. Ohjeluettelossa on mukana joitakin yleensä muussa käytössä olevia esineitä, joita kuitenkin käytetään musiikissa toistuvasti (esim. kampa ja alasin).
Termien etsinnässä ja ratkaisujen tekemisessä on käytetty suurta määrää erilaisia apuvälineitä. Lähdeluetteloon on koottu lähinnä sellaiset teokset, joiden pohjalta on tehty konkreettisia ratkaisuja.
Anoyanakis, Fivos. Greek popular musical instruments. – Athens : Melissa, 1991. – ISBN 960-204-004-1.
Baines, Anthony. The Oxford companion to musical instruments. – Oxford : Oxford University Press. 1992. – ISBN 0-19-311334-1.
Brodin, Gereon. Musiikkisanakirja. - Helsinki : Otava, 1980. - ISBN 951-1-05506-2.
Helistö, Paavo. Klaneetti – suomalaisen kansanklarinetin vaiheita. – Kaustinen : Kansanmusiikki-instituutti, 1988. – (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja, ISSN 0355-9270 ; 27). – ISBN 951-9268-07- 3.
Hopkin, Bart. Gravikords, Whirlies & Pyrophones : experimental musical instruments. – Roslyn : Ellipsis Arts, 1996. – ISBN 1-5596138-2-3.
Kolehmainen, Ilkka. Suomalaiset kansansoittimet. – Julkaisussa: Kansanmusiikki 1980:2, s. 2 - 10.
Kuitunen, Marja-Leena & Moisala, Pirkko. Kansojen musiikkia. – Helsinki : Otava, 1986. – 951-1-080053-9.
Leisiö, Timo. Islamin maiden soittimia. – Helsinki : Suomalais-arabialainen yhdistys, 1979. – ISBN 951- 99173-8-1.
Leisiö, Timo. Rapapallit ja lakuttimet : muinaissuomalaisia soittimia = Fornfinländska musikinstrument = Ancient Finnish musical instruments. – Kaustinen : Kansanmusiikki-instituutti, 1985. – (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja, ISSN 0355-9270 ; 18). – ISBN 951-95411-5-2.
Leisiö, Timo. Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet I : nimistö, rakenteet ja historia. – Kaustinen : Kansanmusiikki-instituutti, 1983. – (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja, ISSN 0355-9270 ; 12). – ISBN 951-95410-8-X.
McGowan, Chris & Pessanha, Ricardo. The Billboard book of Brazilian music. – London : Guinness, 1991. – ISBN 0-85112-990-0.
Massey, Reginald & Massey, Jamila. The music of India. – London: Kahn & Averill, 1993. – ISBN 1-871082-50-1.
Munrow, David. Instruments of the Middle Ages and Renaissance. – London : Oxford University Press, 1976. – ISBN 0-19-321321-4.
Musical instruments of the world : an illustrated encyclopedia. – S.l. : Paddington Press, 1976. – ISBN 0-8467-0134-0.
The New Grove Dictionary of Musical Instruments / Edited by Stanley Sadie. – London : Macmillan Press, 1984. – ISBN 0-333-37878-4.
Otavan iso musiikkitietosanakirja 1-5. – Helsinki : Otava, 1976-1979. – ISBN 951-1-02380-2.
Pratt, Keith. Korean music : its history and its performance. – London : Faber & Faber, 1987. – ISBN 0-571-10081-3.
Sachs, Curt. The History of musical instruments. – London : J. M. Dent & Sons, 1978.
Saunio, Ilpo & Immonen, Kalevi. Pororumpu ja balalaikka : Neuvostoliiton kansojen musiikki. – Helsinki : Työväenmusiikki- instituutti, 1979. – ISBN 951-99237-5-6
Suuri musiikkitietosanakirja 1-6. – Helsinki : Weilin & Göös, 1992. – ISBN 951-35-4724-8
Waring, Dennis. Folk instruments : make them and play them. – London : Hyperion Press, 1979. – 0-920534- 06-6.
The monolingual SEKO vocabulary at Finto.fi : SEKO - Suomalainen esityskokoonpanosanasto